Jalkapallosta tulikin mieleeni, että muotimaailman kauneusihanne on ihan syvältä
Blogi – tiistaina 15. kesäkuuta 2010 klo 20.39 – kirjoittanut Kaisa
Tässä kuninkaallisessa huumassa olin lukevinani jostain, että kuningasjalkapallon maailmanmestari oli neljä vuotta sitten Italia. Miten voi olla, että minä, suuri Italia-fani, olen täysin unohtanut sen enkä muista mitään muutakaan kyseisistä kisoista. Muistan kyllä jalkapallon MM-kisojen kolme parasta joukkuetta vuodelta 1990…
Mahtaisiko se johtua siitä, että neljä vuotta sitten esikoiseni oli puolivuotias. Tässä vaiheessa, kun nuorempikin on jo 2,5-vuotias, alkaa ilmeisesti jonkinlaisia valonpilkahduksia jo näkyä sankan sumun keskeltä. Vaikka kaikenlaista koko ajan tapahtuu, suuri osa menee ilmeisesti aivan ohitse, eikä mitään mielikuvaa jää.
Facebookissa huomaa myös, miten elämä on viimevuodet ollut kovin rajoittunutta kotiin. Nimittäin on jotenkin epäilyttävää, kun menneisyydessä hyvinkin läheisten ystävien naimisiinmenosta tai vauvauutisista saa tiedon ainoastaan facebookissa. En ehkä ole vielä ymmärtänyt, että elämme sellaisessa maailmassa, jossa pääasiallinen yhteydenpito tapahtuu jotenkin muuten kuin kasvotusten, puhelimitse tai edes sähköpostitse. On nähtävästi pakko olla facebookissa, jotta ei tunne itseään ihan hölmöksi.
Toki viime aikoina kaikki yhteydenpitotavat ystäviin ovat jääneet aikaisempaa vähemmälle. Puhelimessa puhuminen ei oikein muutenkaan ole minun juttuni (uusimmassa Eeva-lehdessä myös Esko Valtaoja toteaa välttelevänsä sitä). Sähköpostia kyllä kirjoittelen ihan mielelläni ja onneksi on myös muutamia ystäviä, joita olen voinut tavata lounasaikaan Helsingin keskustassa tai muuten lasten kanssa kyläillessä. Kiitos kaikille niille ihanille ystäville, jotka ovat sopeutuneet rajoittuneisiin yhteydenpitokykyihini ja anteeksi kaikille niille ihanille ystäville, joihin en ole jaksanut olla yhteydessä viime vuosien aikana.
Naisena sitä elää monenlaisten vaatimusten keskellä. Jos sattuu olemaan äiti, on keskimäärin aina huono omatunto tai suuri huoli varsin monista asioista. Erityisesti silloin mutta myös muutoin on pidettävä huolta sekä omasta että mahdollisen parisuhteen tilasta ja jaksamisesta. Töissä, jos niitä on, asiat on hoidettava hyvin ja usein kiireellä, kun täytyy lisäksi ehtiä hoitaa sitä kuntoa ja harrastaa kaikenlaista fiksua ja pysyä mukana maailman menossa. Ja jollei ole kiire vaan liikaa aikaa, se se vasta kauheaa on. Ja niitä ystävyyssuhteita on myös vaalittava…
Olen seurannut taas Suomen huippumalli haussa -tv-ohjelmaa. Se on pääasiassa mukavaa ja varsin harmitonta viihdettä. Olen kuitenkin itse joutunut luopumaan oman kihlasormukseni käytöstä (kiloja on tullut jokseenkin yhtä monta kuin kihlauksesta on kulunut vuosia, joten sormus yksinkertaisesti ahdistaa sormessa – vihkisormus onneksi vielä mahtuu…), niin kiinnitinkin ystävällisesti sanottuna hieman huomiota siihen, kun ko. ohjelman tuomaristo pudotti yhden tytön kilpailun loppusuoralla sen vuoksi, että tytöllä oli liian paksut reidet. Hänen esittelemiään vaatteita ei kukaan mukamas halua ostaa! Taidan olla yksin tämänkin mielipiteeni kanssa, mutta olis kivempi katsella normaalin näköisten ihmisten vaatemainoksia kuin sellaisia kamalia luurankoja, joita erinäisissä mainoksissa tai kuvissa näkee.
Niin, täytyis kuntoilla ja syödä terveellisesti. Siinähän se, todella yksinkertaista. Ehkä sitten taas joku toinen päivä. Milloinkahan se Italia taas pelasikaan?