Onnea kaikille maailman kansalaisille!
Blogi – maanantaina 8. maaliskuuta 2010 klo 10.13 – kirjoittanut Kaisa
Naistenpäivänä on syytä onnitella kaikkia maailman ihmisiä. Naiset jakavat hyvinvointia perheelleen ja lähipiirilleen ällistyttävällä tehokkuudella. Viisi leipää ja kaksi kalaa saadaan riittämään laajemmallekin joukolle.
On hämmästyttävää silti, miten naisten elintärkeää työtä hyvinvoinnin säilyttämiseksi ja edistämiseksi koetetaan yhä monin keinoin vaikeuttaa. Me Naisten viimeisimmässä numerossa käsiteltiin rahankäyttöä. Siinä annettiin neuvoksi mm. että älä anna puolisosi hoitaa yksinoikeudella perheenne taloutta, selvitä, mitä tuloja perheellänne on. Tämä on ymmärrettävästi todellisuutta jossakin päin maailmaa, mutta itse jäin kyllä ihmettelemään sitä. Suomessa on taatusti lukuisia muitakin naisia, jotka huolehtivat perheensä taloudesta ja rahoista, vaikka perheeseen kuuluisi myös aikuinen mies.
Muutokset tapahtuvat sinänsä kyllä hitaasti. Esimerkkinä siitä on suomalainen vanhemman polven naisasianainen, joka tekee arvokasta työtä kehitysmaiden naisten hyväksi. Hän totesi kerran, että ei ole väliä, kuinka monta tyttöä perheessä on, mutta kunhan on yksikin poika. Itse en ymmärrä sitä, mihin niitä poikalapsia tarvitaan enemmän kuin tyttöjä. Oli kurjaa lukea viimeisimmästä Suomen UNIFEMin lehdestä, kuinka Intiassa perheen isä ja pojat ruokitaan ensin ja äidille ja tytöille jää jämät, jos niitäkään, ja kaksoissisaruksista poikalasta ruokitaan tyttöä paremmin.
Satu Hassi kirjoitti taannoin loistavan kolumnin Vihreässä Langassa siitä, miten naisten päätöksentekoa aina vähätellään sillä, että naiset nyt päättävät tunteella. Hassi perusteli kolumnissaan, miten miesten ”järkeen” perustuva päätöksenteko pohjautuukin ihan yhtälailla tunteeseen kuin naistenkin, mutta vain eri tunteisiin, kuten ahneuteen ja himoon.
Naisiakin on monenlaisia. Itsekin tunnen välillä kuuluvani vähemmistöön joissain asioissa, mm. siinä, etten voi sietää kynsiviiloja, enkä siis ikinä viilaa kynsiäni. Kun kynsiä täytyy lyhentää, turvaudun saksiin. En myöskään osaa tai jaksa laittaa hiuksiani kauniiksi. Pyöräilykypärän ja minkä tahansa päähineen käyttäminen myöskin pilaisi kampauksen. Onneksi olen saanut luonnollisesti taipuisat hiukset, jotka näyttävät riittävän siistiltä pelkän harjauksen avulla.
Olen kuitenkin ilmeisen tyypillinen nainen siinä, että ilahdun, kun joku ostaa minulle kukkia. Koen lisäksi suurta vastuuta kaikkien perheenjäsentemme hyvinvoinnista. Olen koettanut saada mieheni ymmärtämään, että hänen hyvinvointinsa ei ole hänen oma yksityisasiansa, vaan vaikuttaa koko perheeseen erityisesti nyt, kun meillä on pieniä lapsia. Olen jossain määrin tyypillinen nainen kuitenkin myös niin, että haluan jakaa elämäni miehen kanssa ja olen onnellinen siitä, että lapsillani on suurenmoinen isä. Olkoon jokainen mies ylpeä elämäänsä kuuluvista naisista!